Lintuluuraus 2018 Maaliskuu

Haastoin itseni viime vuonna mukaan lintuluuraukseen. Tänään 28. päivä on maaliskuun retken aika. Maaliskuun retken toteutuminen on ollut kiikun kaakun, kun olen ollut pitkään flunssan kourissa. Nyt kuitenkin yritän hieman lyhennetyllä retkellä tutustua maaliskuun lintutarjontaan. Vaikka maaliskuu on jo lopuillaan, sää on vielä kovin talvinen ja aamukahdeksan aikaan pakkasta on seitsemän astetta.

Lintumaailma on hieman keväistynyt, sillä kirkonpuistossa ylitseni lentää viiden kyyhkyn parvi ja hetken päästä kaukana vielä yksi lisää. No, pian saan tunnistettua kyyhkyn myös lajilleen, kun sepelkyyhky istuu yläpuolellani koivussa. Näen vielä kaksi muutakin sepelkyyhkyä retkeni aikana.

Kevään ensimmäinen muuttolintu: sepelkyyhky.

Talvehtineet linnutkin ovat heränneet lumen alla uinuvaan kevääseen. Lähellä Mätäjokea pysähdyn kuuntelemaan moniäänistä konserttia, kun mustarastas säestää huilullaan ja solisteina kisailevat kovaääninen talitiainen ja pönttönsä suulla piiskuttava pikkuvarpunen. Tiklin lauluakin kuuluu kolmessa eri paikassa. Ja hevostalleilla näen lisää muuttolintuja, kun neljän harmaalokin parvi soutaa aukion yli.

Pönttötalkoissa ripustettu telkänpönttö odottaa asuttajaansa.

Törmään kahteen kulkijaan. Kypsään ikään varttunut nainen kertoo minulle innostuneensa viime vuonna ”Tunnista sata lintulajia” -haasteesta. Hän ei ihan päässyt sataan lajiin, mutta oli silti tyytyväinen tulokseensa. Päällimmäisenä jäivät mieleen pyrstötiaiset ja puukiipijä.

Vanhempi mies on ulkoiluttamassa koiraansa. Hän näyttää minulle kännykällä ottamaansa kuvaa ja kysyy, mikähän lintu kuvassa on. Tunnistan linnun punaiseksi käpylinnuksi ja kehun miehelle, että noita ei näe kovin usein, saatikka saa niistä kuvia. Mies kertoo linnun olleen kovin kesyn. Juttelemme niitä näitä alueen eläimistöstä. Hän kertoo nähneensä alueella myös kauriita, joista hän tosin käyttää peura-nimitystä, niin kuin monet meistä käyttävät. Muutama vuosi sitten hän oli todistamassa tapausta, missä hevostallien takaisesta metsästä tuli esiin neljä kaurista. Samassa niiden kimppuun hyökkäsi irrallaan kulkenut koira, sellainen keskikokoinen paimenkoira. Koira sai yhden kauriin kiinni ja pureutui sen jalkaan niin, että kauris kellahti kumoon. Koira oli jo kauriin kurkussa kiinni, kun mies pääsi oman koiransa kanssa hätiin ja sai irtokoiran pois kauriin kimpusta. Kauris nilkutti takaisin metsään.

Törmäsin kahteen irrallaan olevaan kissaan.

Tänään hevostallin metsässä ei näy kauriita, mutta kuuluu tikan rummutus. Käpytikka siellä pistää parastaan. Tänään tikan rummutukset ovat kuitenkin vähissä, sillä tämä jää ainoaksi kuulemakseni, vaikka eletään jo maaliskuun loppua. Talvi pitää vielä tikkojen nokat levollisina. Ruokinnallamme Mätäjoen varrella pysähdyn hetkeksi kiikaroimaan päivän ruokavieraita. Järripeippojen ääntä kuuluu monin paikoin ympäriltäni. Niiden lukumäärää on vaikea selvittää, mutta päädyn hyvin varovasti arvioiden ainakin viiteen yksilöön. Yritän saada talvehtinutta peippoa näkyviin, mutta en onnistu. Sitten läheltäni kajahtaa peipon ponnekas kevätlaulu. Näin lintu kiittää ruokkijaansa, kuvittelen. Totuus on ehkä toisenlainen. Peipolla taitaa olla muut asiat mielessä. Pusikoista löydän yhden keltasirkun.

Tänä vuonna ruokinnoilla on ollut paljon järripeippoja.

Viljelypalstoilla istahdan hetkeksi auringon lämpöön evästämään ja nauttimaan tiklin laulusta. Tuntuu ihanalta ajatella, että kevät on kohta todella tulossa ja miljoonat muuttolinnut ovat jo lähtökuopissa hieman etelämpänä. Melkein torkahdan.

Herätä kevään syliin

mustalinnun siiven iskuun

laskeutua ihoksi rannalle

antaa lounatuulen tulla

antaa hiekkaveden hiertää

ottaa tämä nainen syliin

murtaa aallot, avautua ilolle

Kartanonmetsässä löydän helposti kuusitiaisia. Sirahdukset paljastavat minulle myös lymyilevän puukiipijän. Kartanonmetsän lammella ääntelee käpylintu puun latvassa. En pääse lintua näkemään, saatikka sitten valokuvaamaan tapaamani miehen tapaan, vaan lintu lentää pois.

Palokärki ei ole siivonnut ruokapöytäänsä.

Arentikujan sinisorsien suosima sula on jäätynyt ja paikalla ei ole yhtään sorsaa. Joudun kävelemään Kartanohaan tekolammen padolle asti, ennen kuin löydän sinisorsia. Kaksi viimeistä mohikaania on enää jäljellä pienen patosulan äärellä.

Viimeinen lajinsa mohikaani jäisessä ympäristössä. Mohikaanitar ei halunnut kuvaan.

Retken loppusaldo on vaivaiset 21 lintulajia ja yksi nisäkäslaji, orava, jos kotieläimiä ei lasketa. Näen kaksi irrallaan kulkevaa kissaa. Tikkoja tasan yksi käpytikka.

Jään parantelemaan flunssaani ja odottelemaan kevään tuloa kunnolla.

Lintuluuraus Tammikuu
Lintuluuraus Helmikuu